Keväisen lämpimään Prahaan oletimme saapuvamme, mutta mitä vielä! Václav Havelin lentoasemalla meitä odotti viileä + 3 asteen lämpötila ja sakeahko räntäsade. Ja edellisenä päivänä Vltava-joen rannalla oli voinut istuskella T-paitasillaan, jos opastamme Pekka Lapinlampea on uskominen. Me pohjoisen turistit ilmeisesti toimme Prahaan ainakin hetkellisen takatalven.

Vaan eipä se mitään. Lämmin klubihenki suorastaan huokuu matkalaisista kaikesta huolimatta. Lentokentältä ajettiin suoraan varhaiselle lounaalle hienotunnelmaiseen Dvur-Hoffmeister -maalaisravintolaan, jonka tiilikupolikatto insipiroi klubimestaria hoitamaan ”pakollisena” matkaohjelmaan kuuluvan ohjelmanumeron alta pois heti kättelyssä. Barcelonan oopperamatkalla 21 vuotta sitten syntynyt Syvässä kellarissa -perinne ei katkennut tälläkään reissulla.

Tulopäivän virallisen epävirallinen ryhmäkuva otettiin Strahovin luostarin piha-alueella kasvavan upean magnolia-puun alla. Ensimmäinen matkapäivä huipentui illalliseen Michelin-oppaassakin mainitussa Portfolio-ravintolassa. Nam!

Aamiaisen jälkeen läksimme oppaamme Pekan johdolla kävellen tutustumaan Prahan kolmeen keskeiseen aukioon ja niiden ympäristöön. Kaarlen sillallakin käytiin ja raatihuoneen kellon tasatunneittain nähtävä nukke-esitys (kesto n. 45 sekuntia) tuli sekin nähtyä.

Pekan kertomissa tarinoissa sekoittuivat sujuvasti ja herkullisesti sekä kaupungin historia että hänen oma henkilöhistoriansa monikymmenvuotisena prahalaisena. Legendaarisesta radiotoimittaja Lieko Zachovalovásta kertoessaan hän opetti meille myös vanhatšekkiläisen merkityksen Liekon tyttönimelle Leino. Jääköön se kuitenkin tässä kohtaa vain meidän klubimatkalaisten tietoon.

Lounaalla nautiskeltiin peuranfilettä Deer-ravintolassa. Ja vaikka annos olikin aivan erinomainen, aterian kruunasi Timo Riihosen mukanaolo. Ennen ruokailua Timo avasi illan oopperan, Parsifalin tuotantoa ja harjoitusperiodia omasta näkövinkkelistään. Loistavaa etukäteistietoa meille kaikille!

Ja sitten päivän pääasia, Parsifal Prahan valtionoopperassa. Lyhyesti voisi yksikantaan todeta esityksen olleen musiikillisesti erinomainen ja tuotantonakin kiinnostava ja intensiivinen. Vaikka en (tietenkään) kaikkiin ohjaajan valintoihin itse kovin ihastunut ollutkaan, sen verran libreton ulkopuolista lisätoimintaa Andreas Homoki oli näyttämölle onnistunut tuomaan, että väliaikoineen viisituntinen rupeama piti otteessaan, eikä ainakaan oma keskittymiseni juurikaan herpaantunut missään vaiheessa.

Timo Riihosen roolidebyytti Gurnemanzina oli täydellinen menestys. Upeaa laulua ja loistavaa näyttämötyöskentelyä! On helppo uskoa, ettei tämä jää Timon viimeiseksi Gurnemanziksi. Myös muu roolimiehitys oli tehty erinomaisesti. Timon lisäksi erityisen vaikutuksen minuun tekivät nimiroolin laulanut Matthew Newlin ja Kundrya laulanut Ester Pavlu, mutta tasaisen hyviä olivat kaikki muutkin tšekkiläiset (huom!) solistit.

Valtionteatterin mainiossa akustiikassa orkesterisointi oli nautittavaa ja varsinkin naiskuoron osuus oli erinomainen! Erityishuomio ja kuulijan kiitos sille, että Graalin temppeli  -kohtauksen partituurin kirjoitettu lapsikuoro toteutettiin autenttisesti. Ja todella hienosti. Národní divadlon Parsifal oli kokonaisuudessaan korkeaa kansainvälistä tasoa oleva tuotanto, joka toissa kesänä Olavinlinnassakin nähtyyn ja kuultuun Myytyyn morsiameen verrattuna oli minulle itselleni jopa pieni positiivinen yllätys!

Perinteisen klubimatkaohjelman mukaisesti sunnuntain aamupäivä ja alkuiltapäivä olivat yhteisestä ohjelmasta vapaita, jolloin jokainen sai käyttää aikansa omien henkilökohtaisten kiinnostusten mukaan. Itse kiertelin ydinkeskustassa mm. nauttimassa pian päättyvän pääsiästorisesongin tunnelmasta.

Loppuiltapäivästä kokoonnuimme sitten taas yhteen, ensin Carmenin teosesittelyyn, josta jatkoimme raitiovaunukyydillä Kansallisteatteriin. Edellisen illan huikean korkeatasoisen esityksen ansiosta odotukset olivat Carmeninkin osalta etukäteen todella korkealla.

Josko upea Parsifal saikin meidät jollakin tapaa leijumaan hyvästä mielestä ja tyytyväisyydestä, Kansallisteatterin Carmen-tuotanto pudotti sitten maan pinnalle.

Valitettavasti.

Lyhyesti ja karusti voisi todeta esityksen olleen heikkotasoisimpia, joita olen itse oopperamatkoilla reilun kahdenkymmenen vuoden aikana kokenut. Ellei peräti juuri se kaikista vaatimattomin. Liian kauan menisi ruotia kokonaisuus läpi, mutta jos hienosti ja innokkaasti laulanut ja lavasäteillyt lapsikuoro osoittautui illan positiivisimmaksi musiikilliseksi muistoksi koko esityksestä, on selvää, että kokonaisuus ei ollut sitä, mitä klubimatkoilta lähdetään hakemaan.

Olin kyllä itse kovin pettynyt esitykseen ja vieläkin harmittaa. Noh, jos toinen matkalla koettu tuotanto ylitti odotukset ja toinen oli pettymys, keskiarvo lienee kuitenkin hyvä. Ja onneksi kaikki muu matkaohjelmaan kuuluva on ollut oikein elämyksellistä.

Huomenna, kotiinlähtöpäivänä ajellaan vielä historiallisella raitiovaunulla, risteillään Vltava-joella ja nautitaan yhteinen lounas ennen lentokentälle menoa. Eiköhän siinä meikäläisenkin mieliala kohoa!

Viimeisenä klubimatkapäivänä ennen kotiinlähtöä aivan erinomainen oppaamme Pekka Lapinlampi esitteli meille kotikaupunkiaan ensin raitiovaunuajelun, sitten jokiristeilyn kautta. Ensin mainittua ei suinkaan tehty normaaliliikenteessä olevalla raitsikalla, vaan historiallisella, pääosin matkailijoiden käytettäväksi tarkoitetulla kahden vaunun kokonaisuudella, joka liikkuu sulassa sovussa uudempien ”kollegojensa” kanssa ympäri Prahan laajaa raitiovaunukiskostoa. Mainio idea esitellä Prahaa eräänä Euroopan tärkeimpänä raitiovaunukaupunkina!

Vanha raitsikka vei ryhmämme Mala Stranan kaupunginosaan, josta siirryimme vain meille varattuun Bohemia Rhapsody -jokialukseen. Jokiristeily esitteli Prahan taas ihan uudesta, mielenkiintoisesta perspektiivistä ja sen aikana Pekka jatkoi mielenkiintoisia ja hauskoja tarinoitaan Prahan historiasta ja nykypäivästä.

Matkalla lentokentälle pysähdyimme vielä yhteiselle lounaalle V Polich -maalaisravintolaan. Kyseinen ravintola oli jälleen yksi Pekan meille tarjoamista yllätyksistä. Keskellä pienen pientä kylää, vähän rähjäisen oloisten rakennusten seasta löytyi tunnelmainen pieni ravintola, jossa nautimme erinomaisen aterian.

Ruokailun lomassa pidettiin vielä muutamia puheita, joissa tehtiin pientä yhteenvetoa menneistä päivistä. Itse olin tyytyväinen siihen, että kaikki meni kutakuinkin suunnitellusti, ohjelman mukaan ja varsinkin siihen, että jälleen kerran tunnelma matkan aikana oli erinomaisen hieno. Viime mainittu nousi esille myös matkustajien kommenteissa.